Kukkia, kukkia

Kevätkesä on kaunis! Omenapuut kukkivat ja tuntuu, että koko luonto kukkii. Kielot tuoksuvat, lemmikit loistavat hennon sinisinä. Joka päivä löytyy uutta ihasteltavaa luonnosta.

Ompelin tilauksesta pienen laukun. Tähän mahtuu juuri puhelin ja rahapussi. Kankaaksi löysin kukkia:). Vuorikangas on valkoinen.

Tässä yritys saada pienten poikien vuoteet petatuksi aamuisin. Ostin valmista tikkikangasta. Kulmat ompelin valmiiksi samoin kuin valmislakanoissa. Nyt peite on helppo vetää patjan yli ja lopputulos on siisti. Pojat tykkäsivät näistä.

Niinkuin varmaan tuosta päiväpeitekuvasta näkyy, meillä löytyy jalkapalloharrastajia. Juhannuksena 9 vuotta täyttävällä pojallamme oli kaverisynttärit. Kakuksi tein suklaapiirakan, jonka koristelin jalkapallokentäksi. Oli kuulemma hieno kakku:).

Mökillä on jo ihan kesä. Vai onko siellä aina kesä... Järven vesi oli viikonloppuna jo niin lämmintä, että uimme monta kertaa päivässä.

Kukkia, kukkia...

Kanatarhamme komistukseksi tuli Napoleon-kukko. Se on syntymäpäivälahja miehelleni. Ja onkin niin mainio kukko, että! Kiekuu aamuisin ja yleensä myös päivisin...

Aamiaisherkkua omasta kanalasta, mikä sen parempaa! En ole vielä näistä leiponut, kaikki on tullut syötyä.

Kesällä laitan aina yöpöydälle tuoksuvia kukkia. Ensin oli kielokimppu ja nyt vuorossa kauniit syreenit. On ihana nukahtaa ja herätä kukkien tuoksuun.


Ilma on tänään viilennyt kovasti. Siitä huolimatta on kesä!


Kukkaisia päiviä!

Kevään vihreää

Aurinkoista huomenta!

Käsityöt ovat jääneet nyt vähän kananhoidon varjoon:). Löysin lehdestä kivan koukkuamisohjeen. En ole tuota koskaan aiemmin kokeillut. Se onkin ihan helppoa ja todella hauskaa. Tuo pinta on kaunis. Teen tästä tiskirätin:).

Toukokuun alku on ollut aika viileä ja sateinen. Eilen illalla aurinko paistoi ja ilma tuntui lämpimämmältä. Huomasin, että mustikka kukkii jo. Se on minulle alkukesän merkki.

Koivun lehdet ovat kauneimmillaan, kevään vihreä on niin herkkä ja raikas.

Lupiinin lehdet ovat kuin tähtiä, niin kauniita. Kyllä luonnossa on niin paljon ihasteltavaa!

Muutama vuosi sitten istuttamani hyasintti jaksaa vielä kukkia.
Meidän piha on kyllä melkolailla luonnontilainen. Pojat ovat sieltä kaivaneet kanoille matoja. Kyllä kauhistuimme, kun huomasimme, että iso osa puutarhaa on kaivettu ympäri.. No, onneksi olemme suunnitelleet vähän pihan ja puutarhan kunnostusta. Jospa saisin pienen kasvihuoneenkin. Tomaatintaimet ovat jo aika komeita, tänään vien ne ensimmäisen kerran ulos.

Ruusu, Hertta ja Kielo ovat munineet joka päivä. Kyllä aamiaisella on juhlaa syödä omien kanojen munia:).
Kanojen puuhia on mukava seurata. Ne pitävät pientä potpotusta ja kaivelevat maata. Tänä aamuna olin jo varhain ruokkimassa kanoja. Korpit ja harakat pitivät palaveria lähipuissa. Yhtäkkiä kaksi peuraa asteli hiljakseen lähelleni, ne söivät heinää ja pensaiden lehtiä kaikessa rauhassa. Sain katsella niitä aika kauan, ennenkuin huomasivat minut. Aurinko paistoi, oli rauhallista ja levollista. Ihana aamun aloitus!

Kanat tietävät jo, että kun pojat tulevat lähelle, on luvassa herkkuja:)


Hyvää viikonloppua!

Mummi kanasensa niitylle ajoi...

Muutamia viikkoja sitten 13-vuotias poikani alkoi rakentaa pihalla jotain salaperäistä. Siinä oli tuumailuja isojen veljien kanssa. Sitten eräänä päivänä hän kysyi minulta, haluaisinko kanoja. Voi ihanuutta! Olen jo vuosia haaveillut omasta pienestä kanalasta.

Olemme aika hartaasti lukeneet Kirsti Hassisen kirjaa 'Omat kanat, omat munat'. Se on todella kaunis kirja. Ja lisäksi todella hyvä tietopaketti kanoista ja niiden hoidosta. Kiitos vaan Maatiaismuori Kirsti tästä kirjasta!

Äitienpäivän aattona poika sitten soitti kanatilalle ja tilasi kanat ja kävi miehen kanssa ne hakemassa. Voi sitä iloa! Ruusu, Hertta ja Kielo kotiutuivat heti. Niitä on todella mukava seurata.
Hassisen kirjasta löytyivät myös kaikki viranomaisohjeet kanojen pitoa varten.

Aamulla on hauska herätä, kun ohjelmassa on ihan ensimmäisenä kanojen ruokinta. Ihan olin vähällä myöhästyä töistä tänään, kun aika kului kanojen touhuja seuratessa:)

Ja sitä riemua, kun eilen löytyi ensimmäinen muna. Sain syödä sen tänään aamiaiseksi:)

15-vuotias poikani oli aivan itse tehnyt minulle kaulakorun. Ja lempiväreissäni!

Nuorimmat olivat tehneet ihania äitienpäivälahjoja koulussa.

10-vuotias oli tehnyt tyynynpäällisen. Nämä ovat niin ihania ja hellyttäviä lahjoja.

Vanhemmat lapsetkin tietävät, mistä äiti ilahtuu:)

Äitienpäivän kukkia.

Oikein hyvää viikonalkua! Täällä nautitaan kanojen touhuista:)

Oon, äiti, pieni lintu vain

Aamulla lasten koululla oli äitienpäivän taidenäyttely. Eskarilaiset, mukana kuopukseni, lauloivat sydämeenkäyvän ihanasti.

Oon, äiti, pieni lintu vain ja suojaan siipien
taas tahdon, aurinko kun mennyt on.
Nyt ajatukset kulkevat vain hiljaa hiipien,
mä vierelläsi istun tuokion.
Oon, äiti, pieni lintu vain,
sen laulan minkä voin,
ja tähti jossain syttyy tuikkimaan.
Oon, äiti, pieni lintu vain,
sen laulan minkä voin,
ja meren äänet hiljaa meitä keinuttaa.

Mä pääni painan kainaloos niin syvälle kuin saan
ja kuulen kuinka sydän lepattaa.
Sä kerrot, mistä tuuli tiensä löytää maailmaan
ja mistä ihmislapset voimaa saa.
Oon, äiti pieni lintu vain,
sen laulan minkä voin
ja tähti jossain syttyy tuikkimaan.
Oon, äiti, pieni lintu vain,
sen laulan minkä voin,
ja meren äänet hiljaa meitä keinuttaa.

Pentti Rasinkangas



Monenlaisin ajatuksin, rakkaita lapsiani sydämelläni kantaen tätä kuuntelin.

Ystäväni sai syntymäpäivälahjaksi pirteän punaisen pussukan.

Minäkin innostuin purkkeja tuunaamaan. Kynäpurkeiksi, puikkopurkeiksi...


Oikein hyvää äitienpäiväviikonloppua!

Aarteita

Vietimme vappua mökillä. Ilma oli kolea, mutta aurinko silti paistoi joka päivä jonkin aikaa. Kävimme paikallisella kirpputorilla. Sieltä onnistuimme saamaan ihania aarteita. Nämä vanhat silmälasit koteloineen sopivat todella hienosti vanhojen mökiltä löytyneiden kirjojen kanssa. Pitsiliinat ostin myös sieltä, ja voi, miksi en ostanut sitä aivan ihanaa pitsipeittoa...

Keinutuoli on ollut haaveissa. Nyt sekin löytyi. Tässä on todella mukava istua ja lueskella tai tehdä ristipistoja:) Keinutuolin päälle sopisi kiva pitsipeite.

Mökiltä löytyy aarteita. Tämän helmitaulun löysin varastosta. Kuinkahan vanha se onkaan?

Olen pitänyt pistelytaukoa olkapään vuoksi, mutta keinutuolissa istuessani teki mieli jotain tehdä. Löysin mökille viemäni vanhan pistelyn. Tämä taitaa olla ihan ensimmäisiä töitäni, ja vielä kesken;) Sain muutaman kuvion siihen tehtyä.

Mallilehden mukaan tämä on vuodelta 1992:) Pitäisiköhän yrittää pistellä valmiiksi?

Lämmin alkukevät on saanut pensaan jo nuppuihin. Puut ovat myös saaneet pienet hennonvihreät lehdenalut, hiirenkorvat.

Mutta tänä aamuna maisema oli taas luminen. Kevät keikkuen tulevi! Onneksi kaikki suli pois päivän aikana.

Aurinkoista viikonalkua!